Tällä hetkellä alalla on hyvä ymmärrys kaupunkien ympäristöhallinnosta. Maailmalla ja Kiinalla on riittävästi kokemusta ja malleja referenssiksi. Kiinan kaupunkien vesijärjestelmään kuuluvat vesilähteet, vedenotto, viemäröinti, hallintojärjestelmät, luonnolliset vesistöt ja kaupunkien vesien ympäristönsuojelu. Myös selkeitä ideoita on. Mutta maaseudulla tilanne on muuttunut täysin. Esimerkiksi vesilähteiden osalta on enemmän tapoja saada vettä kuin kaupungeissa. Ihmiset voivat käyttää suoraan ympäröiviä vesilähteitä, pohjavettä tai jokiverkostojen vettä juomaveden lähteinä; viemäröinnin osalta maaseutualueet eivät ole kuin kaupungit, joilla on tiukat jätevedenkäsittelystandardit. Laitos- ja putkistoverkosto. Joten maaseudun vesiympäristöjärjestelmä vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta se sisältää loputtoman monimutkaisuuden.

Istutus, jalostus ja roskat ovat tärkeitä maaseudun vesistöjen saastumisen aiheuttajia.

Kylän juomavesilähdettä voivat saastuttaa viljelysmaat, karjan- ja siipikarjankasvatus, roskat tai käymälät, ja maaseudun vesiympäristöä voivat saastuttaa maaseudun kotitalousjätteet, maatalouden hajakuormituslähteistä peräisin olevat lannoitteet ja torjunta-aineet sekä karjan- ja siipikarjankasvatuksen antibiootit. Siksi maaseudun ympäristöongelmat eivät rajoitu maaseutualueisiin, vaan ne liittyvät myös kaikkiin ja jokialueen vesiympäristön hallintaan.

Pelkkä veden huomioon ottaminen maaseudun vesiympäristössä ei riitä. Jätehuolto ja sanitaatio ovat myös tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat vesiympäristöön. Maaseudun vesiympäristön hallinta on kattava ja systemaattinen hanke. Vedestä puhuttaessa ei ole pakotietä. Meidän on kiinnitettävä huomiota sen kattavuuteen. Ja käytännöllisyyteen. Esimerkiksi jätevesi ja jätteet on käsiteltävä samanaikaisesti; karjan ja siipikarjan kasvatus sekä maatalouden hajakuormitus on valvottava kattavasti; vesilähteitä ja veden laatua on parannettava synergistisesti; ja standardit ja valvonta olisi mukautettava paikallisiin olosuhteisiin.

Siksi meidän ei tulevaisuudessa tulisi keskittyä pelkästään jäteveden käsittelyyn ja hävittämiseen, vaan myös saasteiden torjuntaan ja luonnonvarojen hyödyntämiseen. Meidän on tarkasteltava maaseudun vesiympäristöä kokonaisvaltaisen hallinnan näkökulmasta, mukaan lukien jätteet, sanitaatio, karjan- ja siipikarjankasvatus, maatalous ja hajakuormituslähteet. Tämä on kokonaisvaltainen tapa ajatella maaseudun vesiympäristön hallintaa. Vesi, maaperä, kaasu ja kiinteä jäte tulisi käsitellä yhdessä, ja päästöt, välivaiheen hävittäminen, muuntaminen ja eri lähteet tulisi myös hallita moniprosessi- ja monilähdesyklissä. Lopuksi on myös välttämätöntä, että useat toimenpiteet, kuten teknologia, suunnittelu, politiikka ja hallinta, ovat tehokkaita.